Mitään ei saa, jos ei yritä

Avaimia tähän viikkoon ...

Mietin että, mitähän sitä rakentavaa tälle viikolle
täältä Corona lomaltani ammentaisi.

En vaan jaksa tylsistyä tämän asian takia mikä kaikkien huulila jyllää.

Positiivisuutta kehiin, helmat ylös ja eteenpäin.

Väylä on vapaa.
Rajaton määrä mahdollisuuksia mitä kannattaa kokeilla.

Ei se haittaa vaikka välillä karahtaa metsään
tai poistuu polulta, kunhan ei satuta itseään tai toisia.

Antaa mielikuvituksen ammentaa...
Tässä mielestäni kaveri mennyt päälleen puistikkoon,
mutta haitanneko tuo mitään.

Jalat taas tukevasti maahan, nousu ylös ja eteenpäin.

Yhtenä aamuna töihin mennessä.
Olo oli väsynyt ja mieltä painoi.

Tiesin, että olin ottanut väärän väylän ja karahtanut puistikkoon.
Oikeastaan tiesin sen jo heti, kun väylän valitsin.
Hatun nosto heille, jotka tätä väylää tallustavat.

Olin kuin tuo pylly pystyssä oleva puun runko.

Jotain on tehtävä...
Luonteelleni en vaan voinut mitään.
Olen sellainen, jos jotain lupaan hoitaa.
Sen hoidan.
Kun kerran tälle väylälle astuin. Hoidan sen loppuun.
Se ei  silti estä minua miettimästä jo seuraavaa askelta.
Kohti unelmaani


Ajattelin, että taivaan Zorron merkki,
joka olikin Superman, tässä tapauksessa
Superwoman.

Selvä merkki.
Minulla on tarvittava.
Koulutus, vankka ammattitaito,
kokemus, Visuaalisuus ja taiteellisuus.
Mieletön tarmo ja innokkuus.
Ja kaikista kaikkein
Elämän koulu.

Alan rakentamaan palasista unelmani ympärilleni.
palala palalta rakennan.
Toivon, että se joskus vielä tuo sen mitä toivon.
💓