Pyöreiden, uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Vuosi 2020 käänsi kaiken maailmassa päälaelleen. Joulunlapsena halusin lämpimään viettämään suuren päiväni. Alleni mieletön hiekkaranta, aurinko ja Mohito. Toiveena saada ympärilleni ne kaikkein rakkaimmat ihmiset, jos he vaan kukin miten pystyy omista toimistaan irtautumaan. Matkani maailmalle veikin sieluni syvyyksiin, ajatuksiini. Mitä haluan? Ja haluanko? En tiedä. Haluan paljon ja kaikkea. Sitten loppujen lopuksi en mitään. Kaikki on hyvin. Olen terve. Minulla on koti, Ihana perhe, johon kuuluu mies ja lapset. Mahtavat vanhemmat ja appivanhemmat. Loistavat siskot ja koko elämäni rinnalla kulkenut ystäväni, sieluni siskot. Paljon ystäviä, jotka ovat rakkaista rakkaimpia. ihania tuttavuuksia pitkin elämäni polkua. Mutta.. Kuka minä olen? Olenko se mitä kuvittelen? Sitäkään en tiedä. Luulisi sen tähän ikään mennessä tietävän. Ainakin olen minä. En kukaan muu.. Se minulla on lu...
Sisustusunelmia ja villasukkia. Omia sisustusajatuksia ja haaveita ja niistä tuotettuja työn tuloksia. Ajatuksena positiivisuus ja elämän katsominen myönteiseltä puolelta. Sohvannurkassa tuherrettuja villasukkia. Rakkaudesta käsillä tekemiseen.