Uusi vuosi, uudet kujeet... tai sitten mennään vanhoilla kujeilla. Sekin käy, kunhan tämä viheliäinen pieni virus taltutetaan ja kaikille meille tulee taas tasapaino elämään. Viime vuosi oli aikamoista tallustamista. Korona tuli ja kaatoi kaikkien suunnitelmat ja pyöräytti meidän kaikkien elämän päälaelleen. Huolta ja ahdistusta, Ikävää, yksinäisyyttä ja pelkoakin. Oliko meidän aika pysähtyä? Aika kuunnella mitä maailmankaikkeus sanoo? Mitä oma keho tarvii ja mieli vaatii? Nähdä mitä siinä vierellä on ja keitä on ne, jotka lähellä kulkee? Pieniä arkipäiväisiä asioita. Arvostusta itseään ja lähellä olevia rakkaita kohtaan, kun yhtä äkkiä, ei saa tavata, ei koskettaa, halata ja rutistaa. Pitää muistaa välimatka toiseen. Ei voi yskästä, köhäistä, ei pyrskähtää hervottomaan nauruun, hyvä että uskaltaa edes hengittää. Mitä jos pieraisen... laitanko tulpan ja kasvomaskin. Ahdistavaa.. Ahdistavinta itselle on ollut huoli vanhemmista. Viikottaiset kahvi...
Sisustusunelmia ja villasukkia. Omia sisustusajatuksia ja haaveita ja niistä tuotettuja työn tuloksia. Ajatuksena positiivisuus ja elämän katsominen myönteiseltä puolelta. Sohvannurkassa tuherrettuja villasukkia. Rakkaudesta käsillä tekemiseen.